KAKSI "kahelia"

Numero uno: Eurohörhö

" Kunhan Tsekin ja Puolan vastarinta saadaan vielä MURRETTUA. Euroopan unioni voi suunnata katseensa eteenpäin "

Näin kirjoittaa HS:n pääkirjoitussivulla ( maanantaina 05.10.2009 ) meidän kaikkien rahoittaman Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tiia Lehtonen.

Siis aivanko totta, Suomen eduskunnan ylläpitämän laitoksen tutkija vaatii Tsekin ja Puolan murtamista. Näin puhui eräs valtakunnan kanslerikin aikoinaan. Silloin Tsekki lakkasi olemasta ja Puola miehitettiin ja jaettiin sekä siitä tehtiin erään seemiläisen kansan tuhoamiskeskus.

Mutta entäpä sitten kun Englannissa mahdollisesti hallitusvalta vaihtuu ja siellä järjestetään kansanäänestys jonka voittavat EU:n perustuslain vastustajat. Lehtonen on sitten varmasti innoissaan erottamassa Iso-Britanniaa, Puolaa ja Tsekkia EU:sta eli siis väkiluvultaan laskien noin neljännestä EU:sta.

Voi taivas näitä sekopäitä markkinaliberalisteja.

Sitten vielä tuntuu olevan suuri huoli siitä, että jos jouduttaisiin Turkin EU-neuvottelut pysäyttämään. Jokainen ihminen tietää, että Turkki ei ole Eurooppalainen maa, joten se ei kuulu Euroopan Unioniin.


Numero duo: mielipiteen vapauden kasvun vastustaja


Samassa Hesarissa samalla pääkirjoitusivulla hurskastelee Helsingin Kauppakorkeakoulun professori Liisa Uusitalo kuinka ns. huomiojulkisuus ts. sosiaalinen media eli esim. netti on nostanut esiin mielipiteen ilmaisun muotoja jotka vähentävät " tiedon luotettavuutta ".

Hän mm. kirjoittaa, että " On syytä olla huolissaan demokratian tilasta: ei niinkään sen vuoksi, että vaalirahoituksessa on esiintynyt epäselviä tai virhellisiä menettelytapoja, vaan sen vuoksi, että järkevinä pidetyt mediat ja eduskunta antautuvat niin totaalisesti huomiojulkisuuden palvelukseen ".

Mitään kunnon esimerkkejä tästä antautumisesta hän ei anna mutta ilmeisesti tarkoittaa sitä, että toimittajat ovat kaivaneet esille nykyisten ns. vanhojen puolueiden politiikkojen rikollisia rahankeräystoimia ja tonkineet näkyville lahjontaa yms.

Ja toisaalta eduskunta on herännyt - aivan oikein - siihen, että nykyistä vaalirahoituslakia on perusteellisesti muutettava.

Minusta on pöyristyttävää, että tällaisessa julkisessa virassa oleva henkilö professorin tittelin takaa arvostelee kansanvaltaa ja mediaa siitä, että toisaalta eduskunta on tehnyt oikeat johtopäätökset ja tiedotusvälineet ovat - tehtävänsä mukaisesti - tarttuneet koko kansanvaltaista yhteiskuntaamme nakertavaa väärään menettelyyn.

Toisaalta ymmärrän, että katkeruus on suuri, kun uusi laki tulee mitä ilmeisimmin pienentämään suurten yritysten mahdollisuutta ostaa heille seuraavakin hallitus.

Ja mikäpä muu julkinen laitos ja sen professori kuin Kauppakorkeakoulu olisi tuollaisen edellä kuvatun sylttytehtaan paikka.

Kuitenkin on niin, että jos haluttaisiin antaa suomalaista demokratiaa tukeva sysäys niin Kauppakorkeakoulun ja sen professoreiden tulisi olla eturintamassa vastustamassa tällaista epärehellistä menoa mitä vaalirahakohu on esiin nostanut. Näin HKK osoittaisi, että se rehellisen yrittäjyyden ja puoluettoman taloustutkimuksen airut, ei korruption ja hämäräliikemiesten ja moraalittomien politiikkojen ja heidän arvoiltaan kieroutuneiden opettajien yhteisö.

Pohjimmiltaan näissä edellä kuvatuissa tapauksissa on tietysti kysymys vallasta ja ennen muuta rahan vallasta, niin EU:n perustuslaissa kuin nk. " huomiojulkisuuskritiikissäkin".

Päivän aforismi:

" Taistelu vallasta on hirvittävä ja tuhoisa, sillä usein siitä taistelija ei ole tietoinen vähäpätöisyydestään eikä tekojensa seurauksista ".

Maria Jotuni

Mukavaa syyspäivää toivottaa Seppo